Puolustuspuheenvuoro Lammiolle

Kysy keneltä tahansa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lukeneelta hänen inhokkihahmoaan kirjasta, ja melko todennäköisesti saat vastaukseksi luutnantti Lammion. Välillä vaikuttaa jopa siltä, ettei häntä lueta lainkaan "hyvien" hahmojen joukkoon romaanista puhuttaessa.
Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman sammakkoperspektiivistä, tavallisten rivimiesten näkökulmasta. Rokalla ja Hietasella ei ole tietoa sodan suurista linjoista eikä strategista ymmärrystä, minkä johdosta he ovat aivan vääriä ihmisiä arvostelemaan upseerien, myös Lammion työtä. Rivimiehet eivät tiedä mitä komentokorsussa keskustellaan ja mitä päätöksiä upseeristo karttojensa äärellä tekee, vaan he näkevät upseerintyöstä vain hyvin ohuen pintapuolen.
Koska miehistö arvostaa upseereita lähes yksinomaan sen perusteella miten kommunikointi heidän välillään sujuu, on selvää että Koskelaa pidettiin hyvänä ja Lammiota huonona johtajana. Onhan Koskela sentään taustaltaan lähempänä miehistöä, torpparin poika maalta. Mitä Lammioon tulee, edustaa hän Tuntemattoman ainoana hahmona keskiluokkaista Helsinkiä. Ei siis ihme, että hänen ja jermujen välillä on valtava kuilu, mutta se ei vielä kerro mitään hänen johtajanominaisuuksistaan. Kumpi loppuenlopuksi johti paremmin, Lammio vai Koskela, sitä emme voi tietää. Kirja ei paljasta, johtiko Koskela strategisilla munauksilla miehiä turhaan kuolemaan tai pelastiko Lammion taktinen äly koko joukkueen varmalta tuholta. Tiedämme vain, että toinen veljeili miehistön kanssa toista enemmän.
Turkulaisilla lukijoilla on samaistuttavanaan Hietanen ja itäsuomalaisilla Rahikainen, mutta helsinkiläisten on ollut vaikeampi ottaa Lammiota omakseen. Siitäkin huolimatta, että keskiluokkaisena kaupunkilaisena hän edustaa yhä useampien lukijoiden omaa kulttuuria paremmin kuin maakunnista tulevat rivisotilaat. Emmekö me helsinkiläiset kuitenkin ole maalaisten mielestä hieman tärkeileviä ja itseämme täynnä - aivan kuten Lammiokin. Sotilaiden inho Lammiota kohtaan ei siis välttämättä kerro niinkään hänen persoonastaan ja johtajanominaisuuksistaan, vaan pikemminkin niistä kulttuurieroista helsinkiläisten ja maalaisten välillä, jotka edelleenkin aiheuttavat molemminpuolisia väärinymmärryksiä ja erimielisyyksiä.